SOMEKRIISI


Elämäni ensimmäistä kertaa olen keskellä somekriisiä. Viime viikkoina mielessä on pyörinyt lähinnä kysymykset, minkälaisen kuvan annan itsestäni sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi täällä blogissa. Olen miettinyt mistä asioista voi kirjoittaa ja mistä ei? Missä menee mun yksityisen elämän ja some-elämän raja?

Olen halunnut jakaa ajatuksia blogissa jo monta vuotta, ja mulla on ollut kokoajan someen tosi avoin suhtautuminen. Olen jakanut blogissa paljon henkilökohtaisia kokemuksia, purkaakseni omia tunteita ja toisaalta tarjotakseni vertaistukea, rohkeutta ja inspiraatiota elämänmuutoksiin ja unelmien jahtaamiseen. Kaikista hienointa on ollut saada viestejä tyypeiltä, jotka on inspiroituneet ja halunneet lähteä au pairiksi, tai muuten vaan ulkomaille seuratessaan mun elämää blogin ja somen kautta. Suuri kiitos kannustaville tyypeille ja palautteen antajille, ootte parasta. <3   

Kaikesta huolimatta nyt on pitänyt pysähtyä miettimään, mitä mä haluan kirjoittaa ja missä menee mun henkilökohtaiset rajat. Samaan aikaan haluaa olla avoin ja rehellinen, puhua myös vaikeista asioista, mutta kuitenkin pitää yksityisyyden ja kunnioittaa muita ihmisiä, etenkin niitä läheisiä ja rakkaita, jotka vaikuttaa mun elämään kaikista eniten. Kun omassa elämässä on vaikeita juttuja, niistä haluais kirjoittaa ja niitä haluais pohtia, koska niissä hetkissä on kaikista merkittävintä sanomaa, mutta samalla miettii, että kuinka paljon haluaa kertoa, vai haluaako sanoa yhtään mitään.

Sitten on se ikuinen kuvarumba. Aikaisemmin mulle on ollut itsestäänselvyys, että otan kuvat aina kaikista uusista, kivoista paikoista minne menenkin. Sitten kuvia on varastossa myös pahan päivän varalle. Kauniit hetket ja ideat pitää ikuistaa, vähintään snapchatiin, jos ei muualle someen. Viime aikoina on tuntunut, etten jaksa ottaa kameraa mukaan joka paikkaan ja toisinaan on fiilis, että haluan elää ja kokea tämän hetken täysillä just nyt, että tää hetki on nyt mulle, eikä mun tarvitse jakaa somessa ihan kaikkea. Puhelin on pysynyt laukussa ja kaikkia ajatuksia ei ole tarvinnut päästää ulos. Sen tavallinen some aika on mennyt enemmän ystävien kanssa jutellessa, laittaessa ääniviestiä rakkaille ja läheisille ihmisille. 

-M

Kuvat: Sanna Lahtinen, edit by me.

Ei kommentteja