OMAN TIEN KULKIJA

 


Koen olevani sellainen oman tien kulkija meidän perheen keskuudessa. Vietin lapsuuteni maalla, multaa varpaiden välissä, ulkona temmeltäen ja kotieläimiä hoivaten. Meidän perheessä arvostettiin maalaiskylän rauhaa ja tunnelmaa. Minä haaveilin kaupungin sykkeestä ja ulkomaan matkoista jo lapsena. Elämä on heittänyt kuperkeikkaa monta kertaa, loppuja ja uusien alkuja, unelmien jahtaamista, itsensä toteuttamista. Olen muuttanut uuteen osoitteeseen useammin, kuin moni muu koko elämänsä aikana. Sitä on tavallaan etsinyt omaa paikkaansa, halunnut elää ja kokea.

Uudet kuviot on aina kylvänyt muhun sellaista virtaa ja energiaa. On ihanaa, jos elämässä on jotain uutta ja inspiroivaa meneillään. Se kihelmöivä jännityksen tunne vatsan pohjassa, unettomat yöt, jännitys. Tulevaisuuden mysteeri, kun ei tiedä, tuoko aika mukanaan hyvää, vai huonoa, iloa vai surua, onnistumisia, vai epäonnistumisia. Siinä hetkessä kaikki on mahdollista. Olen tullut myös siihen tulokseen, ettei lopputuloksella lopulta ole niin suurta merkitystä, tärkeintä on ollut se, että on tehnyt asioita, joita kohtaan on kokenut vetoa ja viehätystä. En koskaan voittanut SM-kultaa bikini fitnessissä, mutta sain jotain todella arvokasta; elämän kokemuksen. Elämänkatsomukseni mukaan, ihminen on rikas silloin, kun sillä on paljon elämänkokemusta, kun hän on nähnyt erilaisia ihmisiä, riidellyt, itkenyt, rypenyt sydänsuruissa, mokannut, onnistunut, iloinnut ystävien kanssa, ylittänyt omat rajansa, ottanut riskejä, muuttunut elämän mukana.

Minusta ei olisi ainakaan tässä elämäntilanteessa muuttamaan takaisin kotikonnuille, pienen kylän pienet piirit, elämän tasaisuus ja arkistuminen on vain liikaa pyydetty, ei siksi, ettenkö arvosta koti kylän ihmisiä ja maalaispitäjän elämää, vaan siksi, että minun sisällä on halu mennä, nähdä ja kokea paljon uutta. Sanotaan, että ihmisen on kuunneltava sisintään, vain sieltä voi löytää onnen ja autuuden, päästä irti siitä valittamisen ja itsesäälin kierteestä, kasvaa, tulla itsetietoiseksi, nauttia elämästä. On ymmärrettävä elämän ainutlaatuisuus, jotta löytää itsestään rohkeutta seurata omia unelmia. Minun totuus ja elämän kutsu kumpuaa jostain sisimmästä, on saatava kulkea omaa polkua, mennä, nähdä ja kokea maailmaa omin silmin. Pelkkä kuvien katselu ei riitä, haluan kokea asioita henkilökohtaisesti ja ymmärtää kaikkea maailman erilaisuutta syvemmin.

Vihdoin 26-vuotiaana löysin itseni Los Angelesin suurkaupungista. Aikalailla niissä lapsuuden haavefiiliksissä mennään edelleen sen suhteen, että äidin sanoin "kaupunkilaistyttö" minusta tuli. Kai tämä koko viime vuosina koettu muuttaminen, itsensä etsiminen, blogin kirjoittelu, fitness, seikkailu, henkinen kasvu ja omien tunnelukkojen setviminen on ollut nimenomaan sitä kutsumusta, paloa toteuttaa itseään ja omia ajatuksiaan. Arvostan perhettäni, kotiseutua, tasapainoa ja sitä kaikkea erilaista, mitä heillä on ja minulla ei, mutta minun sydän kutsuu edelleen maailmalle, ja sitä kutsua ei voi vastustaa.

-M

Ei kommentteja