MIELI MAASSA

Viime viikolla löysin itseni pelottavan usein makaamasta sängyllä, miettimästä jopa, että avaisin tv:n ja katsoisin pari dokkaria, yhden katsoinkin. Ei yhtään minun tapaista, siis katsoa tv:tä ja löhöillä sängyn pohjalla, tai muuten vaan koomailla tuijottaen kattoa, saamatta yhtään järkevää ajatusta esiin. Pään sisällä tuntui tanssivan apina, joka löi lautasia yhteen. Keho tuntui viikon jälkeen väsyneeltä, eikä tavalliset energiaruiskeet, kuten juoksulenkki, tai treeni auttaneet tällä kertaa.

Tällaisina päivinä sitä miettii, että mikä mulla nyt on, miksi olen niin alakuloinen ja mieli on maassa. Onko mulla huolia ja murheita mielen päällä? Kai sitä aina jotakin pientä on mielen päällä, mutta ei nyt mitään niin traagista, että sellainen blokki olisi iskenyt päälle. Tuntui vaivalloiselta tehdä yhtään mitään, mennä yhtään minnekään, saada aikaiseksi, innostua, aloittaa asioita, keksiä oivalluksia, kirjoittaa.. Aamulla herätessä teki mieli jäädä sänkyyn makaamaan ja nukkua koko päivä. Heräsin kuitenkin, nousin, keitin kahvit, menin kouluun. Iltapäivällä päiväunet, kattoon tuijottelua ja niiden apinoiden lautasten paukutusta. Siinä meni se viikonloppu.

En saanut tehtyä mitään ihmeellistä, vaikka olin listannut kalenteriin asioita, joita olisin halunnut saada aikaiseksi. Ne jutut siirtyi perjantailta lauantaille ja lauantailta sunnuntaille. Lopulta siirsin ne seuraavaan viikkoon. Mietinkin, että miksi toisinaan on niin vaikea pysähtyä, painaa jarrua, antaa aivojen vaan relata ja tuijottaa vaikka sitä tv:tä peiton alla? Mieleen on iskostunut sellainen ajatus, että on oltava tuottava, saatava aikaa asioita, on kehitettävä itseään. Keksin koska vain 10 kehittävämpää ja parempaa tapaa kuluttaa aikaa, kuin istua tunniksi tv:n ääreen.. mutta joskus se tunti töllön ääressä vois olla aika rentouttavaa työpäivän jälkeen.

Kai näitä laskuja on ihan inhimillistä kokea. Eihän kukaan voi olla aina parhaimmillaan. Näitä ajanjaksoja kohdatessa on lohduttavaa muistaa, että elämä on alati muuttuva. Hyvät ja huonot hetket vaihtelee elämässä säänöllisen epäsäännöllisesti. Muutos on ainoa asia, joka on varmaa. Toisin sanoen alakulokaan ei kestä ikuisuutta, jossain vaiheessa se kääntyy ilon puolelle. 

-M

1 kommentti

  1. Kuulehan vanhaa ja kokenutta (mutta ei niin viisasta): monesti saattaa olla joku pòpò tai flunssanpoikanen, (tai pitkààn jatkunut stressi)joka koettelee immuniteettijàrjestelmàà. Kun se on hyrrààmàssa, niin ne kuolleet solut pààtyvàt sitten veren mukana maksaan ja munuaisiin, jossa ne puhdistetaan pois. Tàmà systeemi on vàsyttàvàà, ja jos silloin ei lepàà kun vàsyttàà, niin se sàattaa sitten aiheuttaa sellaisen ylikuormituksen, ettà flunssa, tai mikà se nyt sitten olikaan, puhkeaa, kun aina vaan vààntàà, eikà ikinà hellità. Kroppaa pitàà oppia kuuntelemaan ja kunnioittamaan. Mità tulee niihin lautasiin pààn sisàllà, niin niiden takan on hiljaisuus...jos tunnet sen, lue jotain Moojin, Oshon tai Tollen tuottamaa... ja hyvàà jatkoa!

    VastaaPoista