EPÄRÖINTIÄ


Au pair vuosi on kohta puolessa välissä ja musta tuntuu, että vastahan mä tulin tänne. Aika tuntuu liitävän siivillä, vähän liiankin nopeasti. Olen alkanut epäröimään koko Suomeen paluuta. Ehkä mä pelkään, että Suomeen paluu ajaa minut takaisin siihen arkiseen oravanpyörään. Siihen arkeen jossa mietin päivä toisensa jälkeen, että olen väsynyt, eikä elämä tunnu enää edes elämältä.

Mietin, että eihän elämän pitäisi olla sellaista. Onnetonta, eteenpäin rämpimistä räntäsateessa, kun kaikki ottaa päähän. Olen monta kertaa ajatellut kiitollisuutta ja ollutkin kiitollinen siitä kaikesta, mitä mulla Suomessa oli. Suomessa kaikki oli näennäisesti hyvin, mutta silti olin onneton omassa arjessa. Mietin, että tässäkö mun elämä sitten oli? Työ, ystävät ja kuntosali. Perhe oli pohjoisessa, eikä mekään nähty niin usein, vaikka asuttiin samassa maassa.

Ehkä mä luin liikaa ihmisistä maailmalla. Ehkä luin liikaa kirjoja unelmien toteuttamisesta ja uskomattomista tarinoista. On vain sellainen fiilis, että elämästä pitää pyrkiä ottamaan kaikki ilo irti. En halua elää miettien, että onhan tässä koko loppu elämä aikaa toteuttaa unelmia ja onhan mulla sitten ne eläkepäivät. Elämä on tässä ja nyt, eikä sitten 37 vuoden kuluttua eläkepäivien koittaessa. Parempi nauttia koko elämän kestävästä matkasta ja pyrkiä toteuttamaan omia toiveita juuri nyt, kun on terve, on liikuntakyky, on vapaus. Elämä pitää täyttää ilolla, hyvällä ololla ja sellaisilla asioilla, jotka kutkuttelee mukavasti vatsan pohjassa.

Tämä on minun maailmankatsomukseni, karttani ja suuntaviivani elämälle. Se ei varmasti miellytä kaikkia ihmisiä tässä maailmassa, mutta mikä tärkeintä, se miellyttää minua itseäni. Minä olen luonteeltani vaihtelun- ja seikkailunhaluinen, ehkä ikuinen muutos ja eteenpäin meneminen on yhteydessä juuri näihin persoonallisiin ominaisuuksiin. Jokaisen elämän kartta on eri näköinen, siinä on erilaisia toiveita ja unelmia. Jokaisen tulisi elää oman karttansa mukaisesti, seurata omia toiveita ja tehdä siten itsensä mahdollisimman onnelliseksi.

-M

7 kommenttia

  1. Ihania ajatuksia, kiitos sinulle! <3 Meillä on kymmenisen vuotta ikäeroa ja pääsen kiinni samoihin ajatuksiin pidemmiltä matkoilta ikäisenäsi. Se mitä maailma on opettanut tässä välissä, on totta tosiaan ettei kannata odotta eläkevuosia - koskaan ei tiedä kuka lähtee ja missä välissä. Ainut mikä minulla on mennyt vaihtelun- ja seikkailunhalun edelle vanhemmiten on pelko (lähinnä omien vanhempien vanhenemisesta ja mm. heidän terveyteensä liittyvistä seikoista) ja perheen tuomat velvollisuudet. Ei silti, unelmat on osin toteutuneet ja viimeiset 4 v ollaan onnistuttu elämään puolet vuodesta Suomessa ja toinen puoli perheemme toisessa kotimaassa Nepalissa. Kaikki on, ainakin osittain, mahdollista! Iloa ja valoa seikkailuihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa kuulla, etta taalla on muitakin samoin ajattelijoita! :)

      Poista
  2. Nautit nyt vaan täysin siemauksin mahdollisuuksista maailmalla. Fiilis kyllä kertoo, mikä on sulle paras vaihtoehto. Kaikkia on mahdoton ja turha miellyttää. omien kokemusten kautta voi muita inspiroida tekemään samoin: asioita mitkä tekee onnelliseksi. #tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! :) Kiitos tsemppauksesta. Kannustavista sanoista saa aina voimaa jatkaa omaa juttua! :)

      Poista
  3. Vitsi, olipa jännä lukea tekstiä, johon pystyi itsekin au pairina samaistumaan tosi paljon!! Tosi samanlaisia fiiliksiä ollut ja näin puolivälin kieppeillä alkaa asiaa pohtimaan entistä enemmän.. Erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etta myos sulla on positiivinen au pair kokemus! :) Missa maassa sa olet?

      Poista
    2. Tällä hetkellä Briteissä, mutta suunnitelmissa maisemanvaihto tulevana syksynä! :)

      Poista