Yksinäisyyden tunne maailmalla


Tämä on ensimmäinen kerta täällä maailmalla, kun tunnen itseni jossain määrin yksinäiseksi. Olen kai istunut liikaa koneen äärellä kirjoittamssa ja editoimassa kuvia. Osa minusta nauttii tästä omasta ajasta ja kivasta puuhastelusta, mutta kyllä mä kaipaan jo enemmän sosiaalista elämää. Viimeisen parin viikon aikana olen lähettänyt enemmän ääniviestejä What's apissa ja ehtinyt oikeasti ikävöidä parhaita kavereita.

Tänne tullessa ystävät ja sosiaalinen elämä vain tupsahti mun elämään ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Tapasin Sannan perhejuhlissa ja meistä tuli heti hyvät ystävät. Darrylin kanssa ollaan vietetty viikonloppuja ja välillä satunnaisia iltoja viikolla yhdessä. Alussa sain aina sovitella näitä tapaamisia vuoron perään omaan kalenteriin. Sannan lähdön jälkeen tuli sellainen ystävä tyhjiö. Parisuhteen lisäksi kaipaan myös ystävää, jonka kanssa höpötellä ja hassutella eri tavalla.

Nyt olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa luomaan sosiaalisia suhteita täällä. Tavallaan sitä aloittaa koko elämän alusta, kun muuttaa uuteen kaupunkiin, saati toiseen maahan. Se on kivaa ja pelottavaa yhtä aikaa. Kivaa siksi, että tyhjästä voi luoda mitä tahansa, mutta pelottavaa siksi, että kaikki on kiinni vain minusta itsestäni.

-M

Ei kommentteja