VIRHEISTÄ IHMINEN OPPII

Pohdittiin ystävien kanssa mennyttä elämää, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä kaikkea olisi voinut jättää tekemättä. Mietittiin, kuinka elämän virheisiin pitäisi suhtautua. Siitä innoittuneena halusin jakaa tämän aiheen myös teille. Omien virheiden hyväksyminen ja tietynlainen lempeys itseään kohtaan on osa hyvinvointia.

Kelatessa omaa henkilöhistoriaa taaksepäin, mieleen juolahtaa monta juttua, jotka olisin voinut jättää tekemättä. Monta juttua, jotka pyyhkisin mielellään pois historiasta, jos elämässä voisi käyttää pyyhekumia yhtä helposti, kun alakoulun esseessä. Elämä kirjoitetaan permanenttitussilla, ei lyijykynällä. Se muste on sitten tiukassa, eikä lähde kulumallakaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka elämän tarinaan olisi lipsahtanut kokonainen virhekappale.

Minkäs niille elämän virheille sitten mahtaa? Mennyttä ei voi muuttaa, se on varmaa. Silloin kun asioita ei voi muuttaa, voi muuttaa omaa suhtautumista asioihin. Virheiden hyväksyminen ja itselleen anteeksi antaminen on tuoneet mulle enemmän rauhaa. Jokainen tekee joksus virheitä, se on inhimillistä. Minäkin olen vain ihminen.

Ei elämää pidä ottaa liian vakavasti. Usein virheet tuntuu meidän omassa mielessä paljon suuremmilta, kuin ne onkaan. Usein meistä itsestämme löytyy se pahin tuomitsija. Samalla mä pohdin, että elämän virheiden ja sattumusten summana olen tänään tässä. Ehkä en tehnytkään virheitä, vaan elin erilaisia elämänjaksoja, oppiläksyjä, joiden summana ajauduin tähän hetkeen. Ne toisinaan raskaatkin ylämäet opetti aina jonkin uuden asian elämästä ja ohjasi minua oikeaan suuntaan.

-M


1 kommentti

  1. Hyvin kiteytit. Nyt vaan kuin vanhatkin ystävät tulisivat yhtä muistamattomiksi kuin minä, jäisivät ne virheet naureskelematta, heh heh/ Mutta kuten sanoit, itselleenkin täytyy olla armollinen.

    VastaaPoista