OMA KOTI KAIPUU


Lämmin tuulahdus Tyyneltämereltä tuntuu kotoisalta. Los Angeles tuntuu paikalta, jonne voisin perustaa tulevaisuudessa oman kodin. Yritän kuitenkin pitää realistin jalkani tiukasti maassa, samaan aikaan kuin haaveilija mieleni liitelee taivaan tuulissa. Ei tänne niin vain päätetä perustaa omaa kotia ja ryhtyä Amerikan kansalaiseksi.

Ihka oma koti on asia, jota olen alkanut ikävöimään täällä. En puhu mistään tietystä paikasta, joka sijaitsee Suomessa. Puhun omasta asunnosta, missä on minun itse ostamat sisustusesineet, keittiövälineet ja huonekalut. Siitä paikasta, johon voi itse luoda kodinhengen omalla visuaalisella silmällä ja luovuudella.

Mä elän täällä loppujen lopuksi aika itsenäisesti, tavallaan omassa kodissa. Elän takuulla niin itsenäisesti, kuin au pair voi elää. Minä ja perhe asutaan eri taloissa, joka on varmasti kaikkia osapuolia miellyttävä ratkaisu. Perhe saa perheen keskeistä aikaa, ja samalla mä saan rauhoittua kaikessa hiljaisuudessa. Hiljaisuus lataa mun akkuja, kun päivällä mennään kovaa vauhtia lapsen kanssa.

Silti musta ois niin ihanaa laittaa ihka omaa kotia, sisustaa, ostaa kauniit astiat ja nauttia siitä aamun fiiliksestä, kun on oma Arabian kahvikuppi kädessä. Uskomatonta, kuinka sellaisesta saa oikeasti jotain mielihyvää. Jotenkin mielitiettyyn Arabian mukiin kätkeytyy mystinen fiilis, se on vain niin kaunis. Kuinka hassua, että ikävöin Arabian kahvikuppia.

En nimeä tätä tunnetta koti-ikäväksi. Se on enemmän pesänrakennusvietti. Halu perustaa oma koti ja tietää, että tässä sitä ollaan, eikä enää tarvitse lähteä mihinkään etsimään onnea. Jos joskus haaveilin reppureissaamisesta, en enää. Silti voisin kuvitella oman kodin ulkomaille, lämpimään paikkaan, meren äärelle. Eikä Suomeen muuttokaan tunnu ihan järisyttävän pahalta ajatukselta, mutta maailmalla eläminen kiehtoo tällä hetkellä enemmän.

Koen edelleen olevani oikealla tiellä. Au pair vuosi tuntuu hyvältä valinnalta. Nämä kahvikuppi-kaipuut ja oman kodin viehätys on kai nyt niitä tämän elämäntilanteen puutteita, jos niitä sellaiseksi voi kutsua. On oltava onnellinen, että nämä kaksi asiaa ovat suurimmat huolenaiheet juuri nyt. Ei siis kovin suuria murheita tällä pallonpuoliskolla.

-M

Ei kommentteja